Lapsille puuhaa

Parhaat häämuistoni liittyvät lapsuuteen, kun kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä. Leikki-ikäisenä olin morsiusneitona sylikummini häissä ja säilytin kuivatettua pikkukimppua vuosia muistona päivästä. Hieman vanhempana olin toisissa häissä vieraana ja ihastuin voiruusukkeisiin. Toivottavasti saan sellaisia omiin häihini. Häät ovat itsessään jännä ja viihdyttävä tapahtuma jopa pienille lapsille, mutta ihan varmasti alle 10-vuotiaat vieraamme tuskastuvat jossain vaiheessa. Morsiusneitona ollessanikin olen (kuulemma) riidellyt suhlaspojan kanssa. Itselläni on vain epämääräinen muistikuva pyykinkuivaustelineen ympäri juoksemisesta.

Haluan, että lapsivieraillamme on jotain kotiinvietävää häistä, kuten itselläni oli se pieni kuivattu kukkakimppu. Satuin Tiimarin alennuspöytään, josta löysin tehtäväkirjoja. Hankin lukutaitoisille lapsille sellaiset, ja ainokaiselle leikki-ikäiselle vieraalle siirrettävillä tarroilla varustetun leikkikuvakirjan. Puuhapaketteihin täytyy lisätä vielä kyniä ja piirustusvihko. Eiköhän niillä saa muutaman tunnin kulumaan melko vaivattomasti. En kuitenkaan näe tarvetta tuoda leikkipaikkaa ruokapöytään. Päätarkoitus on nauttia seurasta ja jutella myös lasten kanssa.

Arora Events

Hääkimppu

Hääkimpun ei välttämättä tarvitse olla perinteinen kukkakimppu. Itse suunnittelen talvihäitä, joten aidot kukat mahdollisessa ulkovihkimisessä tuntuvat hassulta yhdistelmältä. Mieltäni kiehtoo myös ajatus kimpusta, joka ei kuihdu pois vaan jää koristamaan esimerkiksi yöpöytää häiden jälkeen. Olen internetin ihmemaata tutkiessani löytänyt useita eri vaihtoehtoja kuten kangaskukkakimppuja.

Innstyches

Kangaskukat ovat hauska vaihtoehto, mutta tyylilleni sopii paremmin rintakoruista koottu kimppu. Olen suunnitellut mielessäni talven ihmemaa tyylistä koristeluteemaa eli paljon kimalletta, valkoista valkoisella ja hopeaisia sävyjä. Olenkin aloittanut rintakorujen etsimisen kirpputoreilta ja huuto.netistä. Kimpusta tulisi varsin tyyris, jos kaikki rintakorut ostaisi uutena. Budjetiksi olen alustavasti sopinut itseni kanssa aitojen kukkien kappalehinnan eli mieluusti pari kolme euroa rintakorulta. Valitettavasti hopean sävyisiä rintakoruja löytyy huomattavasti keltametallisia vähemmän. Aikaa on kuitenkin vielä kahdeksan kuukautta, joten uskoa riittää kimpun verran. Rekrytoin myös ystäviäni pitämään silmät auki kirpputoreilla. Minua kiehtoo kovasti ajatus tärkeiltä ihmisiltä saatujen rintakorujen yhdistämisestä hääkimpuksi.

Lionsgate Desings

Noaki

Keskusteleminen kannattaa

Pohjanmaalta kotoisin oleva mieheni on hyvin perinteinen monessa suhteessa. Perinteiset pohjalaiset häät ovat koko suvun tapahtuma, eivätkä ne pohjalaiset suvut ole useinkaan siitä pienimmästä päästä. Omakin sukuni on keskisuuri ja kaiken kirjava, joten ajatus häistä on kauhistuttanut. Tuskastelin jo ennen kosintaa ajatusta kaiken huomion keskipisteenä nököttämisestä ihmismeressä, josta osaan nimetä hyvällä tuurilla puolet. Ymmärrän kyllä isojen juhlien viehätyksen, mutta itselleni en sellaisia halua.

Rakkaus saa tekemään kuitenkin outoja asioita ja aloin hyväksyä ajatuksen isoista häistä. Häät ovat kahden ihmisen juhla ja mielestäni molempien toiveet pitää ottaa huomioon. Eräänä iltana, itseasiassa Pohjanmaan reissulla, mieheni alkoi tuskastella: "Toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta mua ahdistaa ajatus isojen häiden keskipisteenä olosta!" Nauruhan siitä syntyi, kun tajusimme molempien toivovan pieniä häitä ja tyytyvän isoihin, koska ajatteli toisen sellaisia haluavan. Olisimme saaneet surkuhupaisan sotkun aikaan, jos asia ei olisi tullut esille näin varhaisessa vaiheessa.

Lähtölaskenta häähulluuteen

Olen luovaa ja innostuvaa sorttia, mutta luovuus kaipaa seuraa. Hääblogeista toivon löytäväni vertaishulluutta, ihania ideoita ja vielä ihanampia ihmisiä kirjoitusten takaa. Tavoitteenani on saada aikaan minun ja mieheni näköiset häät talvella 2014. Takanamme on seitsemän vuotta yhteiseloa kaukosuhteen kautta avoliittoon. 30.4. vappupallojen puhaltelun päälle mies kosi ja sormukset hankittiin samalla viikolla. Nyt on siis kultainen pääsylippu hattaramaailmaan sormessa. Matka alkakoon!

Kuva: Jon Foster