Pohjanmaalta kotoisin oleva mieheni on hyvin perinteinen monessa suhteessa. Perinteiset pohjalaiset häät ovat koko suvun tapahtuma, eivätkä ne pohjalaiset suvut ole useinkaan siitä pienimmästä päästä. Omakin sukuni on keskisuuri ja kaiken kirjava, joten ajatus häistä on kauhistuttanut. Tuskastelin jo ennen kosintaa ajatusta kaiken huomion keskipisteenä nököttämisestä ihmismeressä, josta osaan nimetä hyvällä tuurilla puolet. Ymmärrän kyllä isojen juhlien viehätyksen, mutta itselleni en sellaisia halua.
Rakkaus saa tekemään kuitenkin outoja asioita ja aloin hyväksyä ajatuksen isoista häistä. Häät ovat kahden ihmisen juhla ja mielestäni molempien toiveet pitää ottaa huomioon. Eräänä iltana, itseasiassa Pohjanmaan reissulla, mieheni alkoi tuskastella: "Toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta mua ahdistaa ajatus isojen häiden keskipisteenä olosta!" Nauruhan siitä syntyi, kun tajusimme molempien toivovan pieniä häitä ja tyytyvän isoihin, koska ajatteli toisen sellaisia haluavan. Olisimme saaneet surkuhupaisan sotkun aikaan, jos asia ei olisi tullut esille näin varhaisessa vaiheessa.
Onneksi ehditte käymään monologin ennen kutsujen lähettämistä :)
VastaaPoista