Häämatkalle?

Olen matkustanut ala-asteen jälkeen jatkuvalla syötöllä. Siinä vaiheessa isäni perhe muutti ulkomaille ja tavatakseni isäni, piti reissata monta tuntia yläilmoissa. Myöhemmin aloitin kaukosuhteen nykyisen avopuolisoni kanssa ja matkustaminen jatkui. Nykyisin kuljen kolmen paikkakunnan väliä, kun molempien suvut ovat eripuolilla Suomea, ja me itse asumme keskellä. Emme siis ole matkustelleet lomillamme sukulointeja enempää. Kotona on ollut mukava levätä rauhassa.

Ajattelimme kuitenkin, että häämatka voisi olla kiva. Yhteisestä ulkomaanreissusta on jo viitisen vuotta. Pidämme molemmat historiallisista nähtävyyksistä. Viimeksi kolusimme kaikki lähistön rauniot ja patikoimme vuorenrinteillä. Ensimmäisenä molemmille tuli mieleen Egypti ja Etelä-Amerikka, joiden kulttuuri olisi eksoottinen ja historiallisia kohteita riittäisi.

Machu Picchu, Peru

Salah el-Din, Egypti

Ongelma on vain siinä, että olemme mukavuudenhaluisia, ja pidämme teollistuneesta pumpulistamme. Vaadimme riittävän hygieniatason, mukavan sängyn ja hyvän perusturvallisuuden. Nämä vaatimukset rajaavat suurimman osan maapallosta pois. Kaukokohteista Australia olisi erittäin mielenkiintoinen. Lennot alkavat kuitenkin 1100 euron tietämiltä henkeä kohti. Siihen päälle tulee tietysti yöpymis-, ruokailu- ja muut matkustuskustannukset. Totesin miehelle, että mieluummin lennän lähelle halvalla ja yövyn kalliimmalla. Euroopassakin riittää paljon mielenkiintoisia kohteita: Itävalta, Sveitsi, Skotlanti... Saa nähdä, minne päädymme.

Edinburgh, Skotlanti

Wien, Itävalta

Vieraana häissä

Viikonloppuna tuli käytyä vieraana häissä, jotka oli järjestetty huolellisesti melkein kaikilta osin. Yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota ja hääseurue oli askarrellut ihania yksityiskohtia. Riisit olivat pussin sijaan tötteröissä, josta ne oli helppo viskaista hääparin päälle. Paikkakortit tuplasivat vieraslahjana ja erikoisruokavaliot oli huomioitu erinomaisesti. En tarvinnut juhlalaukussa majailleita välipalapatukoita, mikä oli iso plussa. Lisäksi silmänruokaa riitti ja nautin juhlasta.

Koska omat häät ovat suunnitteilla, mieleni takertui tavallista herkemmin yksityiskohtiin, jotka olisi itse toteuttanut toisin. Aikaisemminkin vastaani on tullut juhlapaikka, joka on jaettu useampaan pienempään tilaan. Nämä vanhat rakennukset ovat toki mielettömän kauniita, mutta häihin ne soveltuvat huonosti. Erillisiin huoneisiin ahdetut ihmiset juhlivat oikeasti pussissa. Mitään ei kuulu ja mitään ei näe. Koska ei kuule, ei osaa siirtyä kuuntelemaankaan. Vaikka kuulisikin, usein puhujat päättävät kilistellä lasiaan kesken aterian. Toisissa huoneissa olijat joutuvat tällöin nousemaan ja siirtymään kesken lautasellisen. Hääpari ei voi oikein pidätellä innokkaita läheisiään, joten ymmärrän, että tämä ei ole heidän hallussaan. Läheiset sen sijaan voisivat oikeasti harkita kilistelyn ajankohdan paremmin ja käyttää mikrofonia, jos sellainen on saatavilla. Kovaääninenkin puhuja saattaa herkistyä ja kyyneliä niellessä ääni vajoaa jonnekin kurkun tietämille. Juuri se koskettavin hetki jää kuulijoilta kuulematta.

Äänentoistojärjestelmä

Pöytäkartta oli toteutettu perinteisesti pöydittäin, mikä on vieraille hankala tapa. Pienissä juhlissa oman nimen löytää melko nopeasti, mutta isommissa kartan eteen kertyy ruuhka, kun ihmiset lukevat pahimmassa tapauksessa kaikki yli sata nimeä ennen kuin löytävät omansa. Vieraille helpointa olisi erillinen aakkosjärjestyksessä oleva lista, josta oma nimi löytyy nopealla tottuneella vilkaisulla. Visuaalisesti tämä rajoittaa vaihtoehtoja, mutta on huomattavasti vierasystävällisempi.

Aakkosellinen istumajärjestys

Kokonaisuutena häät olivat aivan ihanat. Ihanimmastakin juhlasta voi kuitenkin löytää pikkuisen petrattavaa, koska kaikkea ei vain voi ottaa huomioon. Todennäköisesti omissakin häissä tulee olemaan pikku naarmuja, mutta tunnelma on se pääasia.

Kaava kartoitus

Nypläykseen täysin hurahtaneena aloitin sopivan juhlalaukun ohjeen etsimisen. Valmiina en löytänyt ohjetta edes Antique Pattern Librarystä, jossa oli yllättävän vähän nypläysohjeita. Muutenkin vaikuttaa siltä, että jos en sattuman kautta eksy oikeaan paikkaan, joudun soveltamaan jotain leveää pitsiohjetta. Onneksi monessa pitsissä on saman kuvion kerrannaisia, joita on helppo lisätä väliin. Leveän pitsin nypläyksessä tulee tosin vastaan nypylöiden rajallinen määrä. Saatan siis joutua nypläämään pitsin useammassa osassa ja ompelemaan pitsit reunoistaan yhteen leveämmäksi.

Monta vähemmän nyplänneellekin sopivaa pitsiohjetta löysin A. M. Simen kirjasta.  Kirja on menettänyt tekijänoikeussuojansa jo aikaa sitten, joten ohjeet ovat vapaasti käytettävissä ja jaettavissa. Erilaiset mallit sopivat hyvin vierekkäin, jos niissä on sama toistuva kuvio. Kahdessa alla olevassa toistuu spindeli, josta pidän kovasti.

s.70

s.121

Helmiä ja höyheniä

Mies on poissa jaloista, joten sain levitettyä puolisalaisen hääkimppuprojektini olohuoneen puolelle. Samalla pääsin testailemaan uutta kameraani, joka näköjään liimasi kuviin ärsyttävän huomattavan aikaleiman. Neljä isoa helmikorua olen tehnyt itse Sinellin materiaaleilla. Kaksi strassikiekkoa ovat itseasiassa sormuksia, ja kolme muuta rintakorua olen ostanut yksitellen huuto.netistä.

 

Laitoin blogiini aikaisemmin linkin youtube-videoon, jonka ohjeen mukaan lähdin kokoamaan korukimppuani. Kukkalangan leikkauspinta osoittautui rosoiseksi ja tarttui ihan kaikkeen mahdolliseen: erityisesti sukkahousuihin ja neulepaitaan. Ratkaisin vaatteitani uhkaavan ongelman taittamalla metallilangan päät pienelle lenkille. Tämä vähensi tarrautumisia, mutta suosittelen jättämään ykköset vaatekaappiin, jos joku päättää kokeilla samanlaisen kimpun kokoamista.

Löysin taannoin Tiimarin alennusmyynnistä höyhenlankaa, jossa höyheniä oli kieritetty tasaisin välimatkoin ohueen metallilankaan. Kieputtelin korun tyveen näitä höyheniä kimpun täytteeksi. Kaikki korukukat ovat vielä yksittäisiä. Kasaan kimpun lopulliseen muotoonsa vasta, kun korukukkia on riittävä määrä. Näistä kuvista saa kuitenkin esimaun tulevasta kimpusta.

Ripaus nörttiä

Minä ja mies olemme molemmat enemmän tai vähemmän nörtiksi luokiteltavissa. Häät eivät ole vakava asia allekirjoitus osuutta lukuunottamatta, joten ripaus persoonallisuutta sopii juhlaan hyvin.

Polymeerimassasta saisi tehtyä ökkömönkiäisiä

 

Näkyvämpää nörtteilyä

T-paidat molemmille!

Sulhaselle ripaus fanitusta

Tardis

Katsoin juuri Doctro Whon 5. kauden. Amyn ja Roryn häistä lähtö oli vailla vertaansa. Leikittelinpä hetken ajatuksella raahata Tardis Helsingistä Jyväskylään fanitus hääkuvaa varten, mutta scifiseuran karvalakkiversion kuljetus on vähän aitoa työläämpää.

Kenkä inspiraatio

Talvihäät vaativat vähän kesähäitä enemmän vaatetussuunnittelua, ja ulkovaatetus on tuottanut minulle hieman päänvaivaa. Erityisesti uudet talvikengät tuntuvat aivan totaalisen turhalta ostokselta, kun ne eivät pitkän helman alta näy vilahteluita enempää ja valkoiset kengät olisivat hankalat löytää ja muuttuisivat nopeasti kaupunkikäytössä ihan toisen värisiksi. Tänään koin kenkäongelman kanssa valaistumisen. Teen jo kauan haikailemani nilkkaimet.

Kuviollinen kangas on koristeellinen pelkistettynä mallina

Kantapäästä nouseva nauhoitus olisi ihana yksityiskohta

Myös kapea röyhelö nappirivin vieressä olisi hyvä vaihtoehto

Talvihäihin sopisi tietysti turkis

Turkis reunoissa voisi olla riittävä

Löysin Threadbangerin projekteista selvän englanninkielisen ohjeen nilkkaimien kaavoittamiseen ja ompelemiseen. Alussa on ylimääräistä höpötystä. Varsinainen ohje alkaa kohdassa 1:00/8:16.

Kylmän lisäksi toinen uhka helmikuussa on liukkaus. Häämekkoni tykkäisi varmasti kyttyrää lähemmästä katukivien tarkastuksesta. Taitaa olla parasta hankkia suosiolla liukuesteet kenkien pohjiin.

Pöydän koristelu

Emme ole vielä lyöneet lukkoon juhlatilaa, joten koristelusta ei voi tehdä vielä varsinaisia päätöksiä. Selailin kuitenkin Pinterestiä wedding table -haulla, ja löysin toinen toistaan ihanampia juhlapöytiä. Mielestäni juhlatilan koristelu alkaa peittämällä näkymättömiin haluttavat osat: esimerkiksi kuluneet pöydän pinnat ja rumat pöydän jalat. Jos budjetti kestää, saa mistä tahansa tilasta juhlavan riittävällä määrällä seinille ja kattoon ripustettuja verhoja.

Itselläni on kiikarissa muutama vanha juhlatila ja vanhahtavasti sisustettu ravintola, jotka eivät tarvitsisi juurikaan somisteita olemassaolevien kalusteiden lisäksi. Myös mies pitää vanhahtavasta tyylistä pelkistetyn modernia enemmän, joten uskoisin juhlatilan kanssa olevan vähän erimielisyyttä. Kauniiseen tilaan riittävät mielestäni kynttilät tunnelmanluojiksi.

Jostain päin maailmaa

 Sarjassamme toteuttamatta jäävät mahtavat yksityiskohdat on hillitön bling bling -pöytäliina morsiusparin pöytään. Istumme muun seurueen kanssa samassa pöydässä, joten tällaiselle ei tule olemaan tarvetta.

Pitsin nypläystä

Sain Helsingin reissultani matkaani isoäidin kellarissa vuosikauden majailleen nypläystyynyn ja muita nypläysvälineitä. Eilen ja tänään olen pitkän aikomisen jälkeen opetellut nypläyksen perusteita ja keksinyt siinä sivussa omaan työtapaani sopivia kikkoja. Erinomaiset suomenkieliset ohjeet nypläyksen aloittajalle löytyvät Raumalacen-sivuilta. Aloitin harjoittelun yksinkertaisella kuuden parin utilla, joka on välipitsi. Rytmi löytyi melko nopeasti ja olen nyplännyt jo metrin verran. Käyttötarkoitusta en vielä tiedä, mutta varmasti kapea peruspitsi tulee johonkin laitettua.

Kuuden parin utti

Kohta voisin kokeilla jo vähän vaativampiakin malleja ja puoli- ja liinalyöntejä. Mielessäni pyörii jo ajatuksia, mitä voisin nyplätä hääpäiväksi. Esimerkiksi juhlalaukku voisi olla ihana käsinnyplättynä. Yksinkertaisimmillaan satiini- tai silkkilaukkuun voisi lisätä pitsireunan koristeeksi. Itse pidän enemmän kokonaan pitsillä peitetyistä laukuista. En löytänyt esimerkkiä nyplätystä pitsistä tässä tarkoituksessa, mutta tehdaspitsillä päällystetystä laukusta näkee idean.

Häätaulu

Isoäitini tekee paljon ristipistotöitä muutaman muun sukulaiseni lisäksi. Minulla on jokaisesta isommasta elämäni juhlasta ristipisto-onnittelutaulu, ja arvasin isoäitini suunnittelevan myös häätaulun tekemistä. Arvoin itsekseni, kehtaisinko esittää toiveen saada valita mallin. Äitini kertoi, että hän oli itsekin valinnut oman häätaulunsa, joten otin asian esille viikonloppuna isoäidillä kyläillessäni. Katselimme Ateljé Margarethan malleja mieheni kanssa. Päätöksentekoa vaikeutti yllättäen hyvin erilainen maku ristipistomallien suhteen. Yleensä makumme käyvät melko kivasti yksiin, mutta tässä tapauksessa jouduimme tekemään kompromissin, johon kumpikaan ei ollut täysin tyytyväinen.

Kompromissina tämä ilman ruusuköynnöstä

Itse pidin erityisesti seepiakuvista ja käsiasetelmista.

Mies taas toivoi väriä ja kasvonpiirteiden epäselvyyttä. Häntä häiristi kuulemma, jos morsiamen piirteet olivat selvät, enkä se ollut minä. <3

Miehen suosikki

Kotona katsoin vielä internetistä haulla häätaulujen malleja. Löysin Etsy-kaupasta mangatyylisiä häätauluja, jotka olivat nuorekkaamman oloisia kuin suurin osa Ateljé Margarethan malleista. Valikoin pari suosikkiani, jotka esittelin miehelleni toivoen pitävämme samasta. Kuin ihmeen kautta, mies suosikki oli minunkin. Taulua täytyy kyllä muokata sen verran, että yläkulman kirkko jätetään tekemättä. Tilalle suunnittelen tekstin nimistämme ja päivämäärästä. Joskus täytyy tyytyä kompromissiin, mutta onneksi tällä kertaa löysimme yhteisen sävelen.

Kirkko ja outo käännösteksti veks ja nimet tilalle

Toinen meitä molempia miellyttänyt häätaulu, joka jäi kakkoseksi.

Kesäkuuma

Blogi elää hiljaiseloa vielä tämän viikon loppuun, kun järjestelen Helsingissä Finnconia. Kesämorsiamilla on varmasti paksuissa mekoissaan vähintään yhtä kuuma kuin missä tahansa kesätapahtumassa kävijällä. Itse olen ratkaissut helleongelman viuhkalla. Pieneen tilaan mahtuva pitsiviuhka tekee omistajastaan suositun vierustoverin.

Battenberg-pistinen viuhka

Toinen helteisen päivän asuste on pitsinen päivänvarjo, joka näyttäisi varmasti mahtavalta myös hääkuvissa proppina.

Battenberg-pitsinen päivänvarjo