Hups lipsahdus

Kirjoitin aikaisemmin häävieraana olostani, mutta mieleeni ei tullut samalla varoitella tulevia morsiamia ja muitakin juhlijoita intimiteettiä vaanivasta vaarasta: wardrobe malfunction.  Asia palasi mieleeni, kun silitin eilen pesun jäljiltä ensimmäistä juhlamekkoani hääreissulta.

Onneksi olin hieman epäillyt valitun juhlamekon istuvuutta ja pakannut matkalaukkuuni varamekon. Taustaksi kerrottakoon, että laihduin viimeksi kuluneen vuoden aikana viitisen kiloa. Lopputuloksena olkaimeton juhlamekko oli hieman väljä, mutta tuntui pysyvän ylhäällä. Ehdin kävellä pari sataa metriä olkalaukkua kantaen, kun ohikulkijoiden katseet pitenivät. Ihmettelin hetken ja tajusin sitten vilkaista alaspäin. Nännit eivät sentään vielä näkyneet, mutta mekko oli valunut viittä vaille olkalaukun avustuksella.

Tämä morsian ei huomannut valumista ajoissa

Tätä ennen olin ollut hyvin skeptinen vahinkovilautuksen mahdollisuudesta. Kai jokainen huomaa, jos normaalisti peitossa pidetty ruumiinosa pulpahtaa esiin? Katinkontit huomasin. Pikkuhiljaa valuva vaate ei kiinnitä huomiota ja huonosti istuva vaate onnistuu yllättämään kuin taskuvaras konsanaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että nämä tilanteet eivät ole noloja. Ne ovat tavallista elämää ja etenkin Suomessa paljasta ihoa ei heti seksualisoida samalla tavalla kuin joissain maailman kolkissa. Tilanteet ovat kuitenkin ei toivottuja ja voivat aiheuttaa ujommille häpeän tunnetta aivan suotta.

Miten ongelmilta vältytään? Istuvuus on ensiarvoisen tärkeää. Erityisesti hääpäivänä morsian on jatkuvasti linssin edessä, eikä varmasti halua huolehtia ennen jokaista otosta vaatteen paikallaan olosta. Jos budjetti suinkin antaa periksi, kannattaa vaate käyttää muutamaa viikkoa ennen häitä ompelijalla. Kun mitat on otettu ja vaate tehty juuri morsiamelle sopivaksi, ei parane laihtua tai lihoa! Oma pukuni istuu muuten kuin valettu, mutta rintani eivät ole riittävän muodokkaat. Riippuen jaksamisestani joko kavennan yläreunaa itse tai kiikutan ompelijalle lähempänä häitä.

Pukuni yläreuna näyttää tältä

Vaatetta kannattaa myös katsoa tarkkaan kirkkaassa valossa ja varmistaa, että mitään ei kuulla läpi. Tummatkin ohuet kankaat paljastavat auringonvalossa ihan kaiken, eikä tätä huomaa itse, mutta valokuvat muistuttavat jälkikäteen.Lyhyet helmat suorastaan kerjäävät ongelmia ja liehuvat helmat voivat pidempänäkin yllättää. Pari kertaa olen huomannut kaupungilla, kuinka olkalaukku hivuttaa liehuvaa helmaa kohti lantiota

Valo on armoton

Kynttilät

Erityisesti talvihäissä kynttilät ja ulkotulet ovat mielestäni ehdottomia tunnelman luojia. Ikuisena huolehtijana olen murehtinut useita internetissä pyöriviä kynttilöiden koristeluohjeita, jotka ovat kaikkea muuta kuin paloturvallisia. Toivottavasti kaikki hääparit ja häiden suunnitteluun osallistuvat ottavat myös tämän tylsän asian huomioon koristelussa. Kynttilöitä olisi kiva koristella ihanilla nauhoilla, helmillä, heinillä... Vaikka kynttilä ei sytyttäisi paloa, savuavat koristeet pahasti syttyessään.

Paljetteja, muovihelmiä...

Kuivat luonnonmateriaalit

Toinen yleinen riskitekijä vinkeissä on huono astiavalinta. Erityisesti tekee pahaa katsoa tätä vinkkiä, joka hyppii silmille joka paikasta. Viinilasiin, jota ei ole suunniteltu kuumalle ja kapenee ylöspäin, laitetaan tuikku ja lasin päälle jostain varmasti enemmän tai vähemmän palavasta materiaalista tehty varjostin. Nämä ovat suloisia, mutta aitoa tuikkua en missään tapauksessa laittaisi. Sen sijaan ideaa voisi soveltaa led-tuikuille.

Halkeaako lasi vai syttyykö varjostin?

Turvallisemmista vaihtoehdoista pidän kaiverretuista ja pintamuotoilluista kynttilöistä. Ehdoton lempikynttiläni on Puttipajan iso kruunukynttilä, joka on yksinkertaisen näyttävä. Puttipajan sivuilla oli myös hyvät poltto-ohjeet kynttilöille. En ennen niiden lukemista ollut tajunnut, että pienet naarmut saa hangattua varovasti kankaalla pois.

Häiden ajoittaminen

Kaikki häävieraamme tulevat toiselta paikkakunnalta, mikä tulee huomioida häiden ajoittamisessa. Siviilivihkiminen voisi olla hyvin arkipäivänä esimerkiksi perjantaina iltapäivällä ja hääjuhla olla heti perään illalla. En kuitenkaan usko, että läheisemme haluavat ihan vain meidän takiamme ottaa ylimääräistä vapaapäivää töistä pahimmillaan palkattomana. Hääjuhla on siis ainakin pakko järjestää viikonloppuna ja mieluusti lauantaina. Lisäksi kaikki vieraat tulevat tarvitsemaan yöpaikan.

Olin alunperin suunnitellut sijoittavani häät Etelä- ja Keski-Suomen hiihtolomaviikkojan väliin, jolloin kaikilla vierailla olisi ollut joko edeltävä tai seuraava viikko hiihtolomaa. Tämä tietysti olisi tarkoittanut hyvin aikaista hotellihuoneiden varaamista. Ongelma viikonlopun suhteen tuli yllättävältä suunnalta: vuoden 2014 talviolympialaiset. Juuri tuolle viikonlopulle sijoittuvat kaikki finaalit ja päättäjäiset. Jos haluan sulhasen ja ylipäätään noin puolet vieraista juhlaan, on viikonloppu poisluettu. En olisi ikinä uskonut, että joudun ottamaan tällaisen asian huomioon.

Tällä hetkellä suunnittelen häitä joko helmikuun ensimmäiselle viikonlopulle tai tammikuun viimeiselle. Siinä vaiheessa on pahin juhlaähky joulun ja uuden vuoden osalta ohi, ja jouluhäslinkiä ei tarvitse yhdistää häiden järjestämiseen. Tavallaan harmittaa ottaa mielestäni jotain aivan turhanpäiväistä huomioon, mutta toisaalta haluan, että kaikki vieraat voivat osallistua hyvillä mielin. En halua pakottaa ketään valitsemaan.

Keskusteleminen kannattaa

Pohjanmaalta kotoisin oleva mieheni on hyvin perinteinen monessa suhteessa. Perinteiset pohjalaiset häät ovat koko suvun tapahtuma, eivätkä ne pohjalaiset suvut ole useinkaan siitä pienimmästä päästä. Omakin sukuni on keskisuuri ja kaiken kirjava, joten ajatus häistä on kauhistuttanut. Tuskastelin jo ennen kosintaa ajatusta kaiken huomion keskipisteenä nököttämisestä ihmismeressä, josta osaan nimetä hyvällä tuurilla puolet. Ymmärrän kyllä isojen juhlien viehätyksen, mutta itselleni en sellaisia halua.

Rakkaus saa tekemään kuitenkin outoja asioita ja aloin hyväksyä ajatuksen isoista häistä. Häät ovat kahden ihmisen juhla ja mielestäni molempien toiveet pitää ottaa huomioon. Eräänä iltana, itseasiassa Pohjanmaan reissulla, mieheni alkoi tuskastella: "Toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta mua ahdistaa ajatus isojen häiden keskipisteenä olosta!" Nauruhan siitä syntyi, kun tajusimme molempien toivovan pieniä häitä ja tyytyvän isoihin, koska ajatteli toisen sellaisia haluavan. Olisimme saaneet surkuhupaisan sotkun aikaan, jos asia ei olisi tullut esille näin varhaisessa vaiheessa.