Kutsukortit tehty

Blogi on näköjään unohtunut vieraita kestitessä ja Suomea reissatessa, mutta häät ovat sentään olleet ajoittain mielessä. Innostuin leikkelemään askarteluveitsellä parina iltana ja nyt kutsukortit odottavat enää tekstejä sisälle. Värit arpoutuivat kaapissa valmiiksi olleiden papereiden ja miehen mielipiteen mukaan. Sekä korttipohja että koristepaperit ovat helmiäiskiiltoisia, mitä ei kuvasta erota. Lopputuloksesta tuli mielestäni hyvin talvihäihin sopiva: hillitty väritys pientä rakkauden pilkahdusta lukuunottamatta. Erityisesti mieltäni lämmittää jatkuvuus sormukseni koristelusta korttiin.

Kutsukortteja tarvitsemme todennäköisesti vain kuusi kappaletta, mutta tein pari ylimääräistä varuiksi. Ylijääneet kortit voi sitten käyttää joskus tulevaisuudessa muuhun tarkoitukseen esim. ystävänpäivä tervehdyksenä.

Leikkelin myös paikkakorttiin tulevia koristeita, mutta niitä tarvitaan vielä joitakin lisää, ja pohjakartonki täytyy käydä ostamassa. Toivottavasti löydän isompia helmiäiskiiltoisia arkkeja, kun korttipohjien leikkelyssä ei ole oikein mitään järkeä jo hinnankin puolesta.

Korttien suunnittelua

Aikaisemmin kuvittelin tekeväni kutsukortit quilling-tekniikalla, mutta eilen illalla sain yllättävän inspiraation juuri ennen nukahtamista. Olen tehnyt aikaisemminkin paperileikkauskuvioita ja hyödyntänyt niitä mm. korteissa. Keksin, että voin tehdä mallin, jossa hyödynnän kihla+vihkisormukseni filigraanikuviota. Koska en itse aikanaan löytänyt mitään ohjetta paperileikkauskuvioiden suunnitteluun, kirjoitan tähän jonkinmoiset ohjeet.

Sormukseni

Jos haluaa peilisymmetrisiä kuvioita, kannattaa niitä varten leikata kaava kahtiataitetusta paperista. Taittamalla paperin kahdesti, saa kahta akselia pitkin peilisymmetrisen kappaleen (ks. lehti).

Sydän

Lehti

Mallin suunnittelu kannattaa aloittaa piirtämällä kortin ääriviivat paperille lyijykynällä ja siirtämällä kaikkia viivoja haluttu määrä kohti keskustaa, jotta leikattu paperi ei ole täsmälleen korttipohjan kokoinen. Pohjien leikkaaminen joka suunnasta millilleen samankokoiseksi voi olla hermoja raastavaa, joten parempi jättää tarkoituksella reunusta näkyviin kehykseksi. Kuvion ulkoreuna kannattaa tummentaa tussilla ennen kuin siirtää viivoja vielä puoli senttimetriä kohti keskustaa. 

Ulompi suorakaide on kortin kokoinen, sisempi hieman pienempi

Mallin ulkoreunat on tussattu

Kun ulkoreunat on hahmoteltu paperlle, voi keskustaa alkaa täyttämään halutuilla kuvioilla. Mikään osa kuviosta ei kuitenkaan voi jäädä yksinään leijumaan muiden sekaan, vaan kaikkien viivojen tulee yhtyä toisiinsa ja olla riittävän paksuja, jotta paperisuikaleen leikkaaminen ei aiheuta harmaita hiuksia. Itse käytän kolmioviivoitinta samansuuntaisten viivojen tekemiseen. Tiukoissa kurveissa on helpompaa tehdä ensin katkoviiva viivottimen avulla ja yhdistää pisteet lopuksi vapaalla kädellä.

Sydämen asettelu kiinni reunaan.

Sitten vain jatkaa hahmottelua ja tussaa varmat kaaret. Lyijykynäjälkiä voi kumitella halutessaan pois sitä mukaa, kun viivat on vahvistanut tusseilla. Tämän jälkeenkin voi tehdä pieniä muutoksia malliin. Itse aloitin isolla reiällä lehtikuviossa, mutta pidin enemmän pienemmästä. Korjasin tämän ja merkitsin rukseilla viivan, jota en myöhemmin jäljentänyt siistittyyn malliin.

Kun kaikki viivat on tussattu, kiinnitetään uusi paperi hahmotelman päälle. Tälle paperille piirretään läpikuultavien viivojen avulla siistitty malli. Piirtämistä helpottaa, jos käytettävissä on valopöytä tai jaksaa pitää käsiä koholla ja paperit ikkunaa vasten. Kun siisti malli on saatu valmiiksi, sen voi irrottaa luonnospaperista. Teipin vaurioittamat paperinreunat voi leikellä pois, jos paperi on riittävästi kuviota isompi.

Hetken mallia tuijoteltuani huomasin, että olin tehnyt vahingossa hyvän mallin myös paikkakortteja vartin. Jäljensin uudelle paperille kuvion alaosan ja tein yläreunan. Kunhan tästä loma loppuu, skannaan mallit tiedostoiksi. Niitä voi sitten tulostella yhden jokaista korttia varten. Näin kuviota ei tarvitse ensin jäljentää korttiin laitettavalle paperille, vaan paperit voi teipata yhteen ja leikellä viivoja pitkin askarteluveitsellä.

Ripaus nörttiä

Minä ja mies olemme molemmat enemmän tai vähemmän nörtiksi luokiteltavissa. Häät eivät ole vakava asia allekirjoitus osuutta lukuunottamatta, joten ripaus persoonallisuutta sopii juhlaan hyvin.

Polymeerimassasta saisi tehtyä ökkömönkiäisiä

 

Näkyvämpää nörtteilyä

T-paidat molemmille!

Sulhaselle ripaus fanitusta

Tardis

Katsoin juuri Doctro Whon 5. kauden. Amyn ja Roryn häistä lähtö oli vailla vertaansa. Leikittelinpä hetken ajatuksella raahata Tardis Helsingistä Jyväskylään fanitus hääkuvaa varten, mutta scifiseuran karvalakkiversion kuljetus on vähän aitoa työläämpää.

Pöydän koristelu

Emme ole vielä lyöneet lukkoon juhlatilaa, joten koristelusta ei voi tehdä vielä varsinaisia päätöksiä. Selailin kuitenkin Pinterestiä wedding table -haulla, ja löysin toinen toistaan ihanampia juhlapöytiä. Mielestäni juhlatilan koristelu alkaa peittämällä näkymättömiin haluttavat osat: esimerkiksi kuluneet pöydän pinnat ja rumat pöydän jalat. Jos budjetti kestää, saa mistä tahansa tilasta juhlavan riittävällä määrällä seinille ja kattoon ripustettuja verhoja.

Itselläni on kiikarissa muutama vanha juhlatila ja vanhahtavasti sisustettu ravintola, jotka eivät tarvitsisi juurikaan somisteita olemassaolevien kalusteiden lisäksi. Myös mies pitää vanhahtavasta tyylistä pelkistetyn modernia enemmän, joten uskoisin juhlatilan kanssa olevan vähän erimielisyyttä. Kauniiseen tilaan riittävät mielestäni kynttilät tunnelmanluojiksi.

Jostain päin maailmaa

 Sarjassamme toteuttamatta jäävät mahtavat yksityiskohdat on hillitön bling bling -pöytäliina morsiusparin pöytään. Istumme muun seurueen kanssa samassa pöydässä, joten tällaiselle ei tule olemaan tarvetta.

Pitsin nypläystä

Sain Helsingin reissultani matkaani isoäidin kellarissa vuosikauden majailleen nypläystyynyn ja muita nypläysvälineitä. Eilen ja tänään olen pitkän aikomisen jälkeen opetellut nypläyksen perusteita ja keksinyt siinä sivussa omaan työtapaani sopivia kikkoja. Erinomaiset suomenkieliset ohjeet nypläyksen aloittajalle löytyvät Raumalacen-sivuilta. Aloitin harjoittelun yksinkertaisella kuuden parin utilla, joka on välipitsi. Rytmi löytyi melko nopeasti ja olen nyplännyt jo metrin verran. Käyttötarkoitusta en vielä tiedä, mutta varmasti kapea peruspitsi tulee johonkin laitettua.

Kuuden parin utti

Kohta voisin kokeilla jo vähän vaativampiakin malleja ja puoli- ja liinalyöntejä. Mielessäni pyörii jo ajatuksia, mitä voisin nyplätä hääpäiväksi. Esimerkiksi juhlalaukku voisi olla ihana käsinnyplättynä. Yksinkertaisimmillaan satiini- tai silkkilaukkuun voisi lisätä pitsireunan koristeeksi. Itse pidän enemmän kokonaan pitsillä peitetyistä laukuista. En löytänyt esimerkkiä nyplätystä pitsistä tässä tarkoituksessa, mutta tehdaspitsillä päällystetystä laukusta näkee idean.

Kynttilät

Erityisesti talvihäissä kynttilät ja ulkotulet ovat mielestäni ehdottomia tunnelman luojia. Ikuisena huolehtijana olen murehtinut useita internetissä pyöriviä kynttilöiden koristeluohjeita, jotka ovat kaikkea muuta kuin paloturvallisia. Toivottavasti kaikki hääparit ja häiden suunnitteluun osallistuvat ottavat myös tämän tylsän asian huomioon koristelussa. Kynttilöitä olisi kiva koristella ihanilla nauhoilla, helmillä, heinillä... Vaikka kynttilä ei sytyttäisi paloa, savuavat koristeet pahasti syttyessään.

Paljetteja, muovihelmiä...

Kuivat luonnonmateriaalit

Toinen yleinen riskitekijä vinkeissä on huono astiavalinta. Erityisesti tekee pahaa katsoa tätä vinkkiä, joka hyppii silmille joka paikasta. Viinilasiin, jota ei ole suunniteltu kuumalle ja kapenee ylöspäin, laitetaan tuikku ja lasin päälle jostain varmasti enemmän tai vähemmän palavasta materiaalista tehty varjostin. Nämä ovat suloisia, mutta aitoa tuikkua en missään tapauksessa laittaisi. Sen sijaan ideaa voisi soveltaa led-tuikuille.

Halkeaako lasi vai syttyykö varjostin?

Turvallisemmista vaihtoehdoista pidän kaiverretuista ja pintamuotoilluista kynttilöistä. Ehdoton lempikynttiläni on Puttipajan iso kruunukynttilä, joka on yksinkertaisen näyttävä. Puttipajan sivuilla oli myös hyvät poltto-ohjeet kynttilöille. En ennen niiden lukemista ollut tajunnut, että pienet naarmut saa hangattua varovasti kankaalla pois.