Piñata?

Ikinä koskaan en ole päässyt hutkimaan piñataa, vaikka jo lapsena ensimmäinen televisiossa nähty hurmasi mieltä. Häitä suunnitellessa olen satunnaisesti törmännyt kuviin hääpiñatoista, ja vähän sormet syyhyävät. Täytyy jossain välissä tiedustella sulhon ja juhlatilan henkilökunnan mielipidettä tällaisesta aktiviteetista. Roskaahan tuosta leviää lattialle, mutta olen valmis vaikka ottamaan oman harjan ja rikkalapion mukaan, jos se jää siitä kiinni. Ripustuspaikkakin tietysti tarvitaan.

Kukkapallero (linkin takana myös tutorial)

Kuva: Jared Platt

Rakkaudella kirjoitettuja viestejä

Kukkasydän

Helpoin muoto taitaa olla ehdottomasti pallo tai mikä tahansa löytyvä ilmapallonmuoto. Löytyisiköhän jostain sydänpalloja? Hmm...

Minne laitoin sormukseni?

Uppoudun usein ajatuksiini ja keskityn tekemisiini sen verran täysillä, että kerran käsistä laskettu esine on kohta kateissa. Tämän ominaisuuden (krhm) takia hankin jo aikaa sitten yöpöydälleni korupuun ja pienen lasikorin riisutuille koruilleni. Sormuksen myötä hankin oma säilytyspaikan myös keittiöön, jossa useimmiten joudun ottamaan sormukseni pois.

Löysin myös sormuskaulakoruja, joihin sormuksen saa tarvittaessa turvaan, eikä varmasti unohdu minkään pöydän kulmalle. Tällaisen hankkimista/tekemistä/teettämistä voisin harkita.

Juupas eipäily loppui

Pitkään siirsimme päätöstä juhlatilasta, vaikka lopulta jäljellä oli enää kaksi vaihtoehtoa. Jyväskylän seudulta oli yllättävän hankalaa löytää 20 hengen juhlille sopivaa tilaa. Halusimme myös rajata sijainnin parin kilometrin säteelle kaupungin keskustasta mukavuussyistä. Lopulta päätimme yksimielisesti pitää hääjuhlat ravintola Pöllövaarissa, joka vastasi tilaltaan ja tarjoukseltaan tarpeitamme parhaiten. Ravintola on saanut kiitosta hyvästä ruoastaan, joten toivottavasti vieraammekin tulevat nauttimaan juhlan antimista.

Juhlakattaus Pöllövaarissa

Toinen finaaliin päässyt juhlatila oli Lutakon leidi, joka olisi taas ollut parempi vaihtoehto hieman isommille häille. Emme kuitenkaan mitoita juhlia tilan mukaan vaan tilan juhlien mukaan.

Paikkakortit

Jatkoin korttiaskartelua, vaikka en löytänyt kutsukorteissa käytettyä grafiitin harmaata helmiäiskartonkia. Sen sijaan paikkakorttien pohjasta tuli harmahtavan sininen. Isommasta kartongista korttipohjia leikatessa paperileikkuri on hyvä apuväline. Leikkureiden hinnat lähtevät noin 15 euron paikkeilta aina ammattilaiskäyttöön tarkoitettuihin hintaviin. En edes halua tietää, mitä kaksimetrinen laadukas paperileikkuri maksaa. Valmiit korttipohjat ovat sen verran hintavia verrattuna isoon kartonkiarkkiin, että ainakin isoissa häissä leikkurin hankkiminen voi tulla jopa halvemmaksi vaihtoehdoksi.

Harrastelijan paperileikkuri

Paksuja kartonkeja ei kannata taittaa kuten kopiopaperia. Taitteesta tulee huomattavasti siistimpi, kun taitoskohtaan tekee ensin painanteen. Itse käytin mitoitettua leikkuualustaa kohdentamisessa, pitkää viivotinta ja metallista kirjeveistä. Pääasia on, että käytetty veitsi on kapea ja tylppä. Helmiäiskartongin pinta tuntui tosin hieman kärsivän kirjeveitsen alla. Helmiäispinta on niin ohut, että satunnaisesti alla oleva kartonkipohja tuli esille.

Nimet kirjoitin kalligrafiatussilla, koska en ole saanut hankittua oikeanlaista päätä mustekynääni. Tussin jälki oli hieman haalea helmiäispohjalla, joten vahvistin sitä ZIG Millennium -tussilla. Fontin hain google-haulla, ja harjoittelin kirjaimia pari kertaa suttupaperille ennen kortteihin kirjoittamista. Huomaahan teskteistä, että harjoittelu oli vähäistä, mutta laiskuus...

Hups lipsahdus

Kirjoitin aikaisemmin häävieraana olostani, mutta mieleeni ei tullut samalla varoitella tulevia morsiamia ja muitakin juhlijoita intimiteettiä vaanivasta vaarasta: wardrobe malfunction.  Asia palasi mieleeni, kun silitin eilen pesun jäljiltä ensimmäistä juhlamekkoani hääreissulta.

Onneksi olin hieman epäillyt valitun juhlamekon istuvuutta ja pakannut matkalaukkuuni varamekon. Taustaksi kerrottakoon, että laihduin viimeksi kuluneen vuoden aikana viitisen kiloa. Lopputuloksena olkaimeton juhlamekko oli hieman väljä, mutta tuntui pysyvän ylhäällä. Ehdin kävellä pari sataa metriä olkalaukkua kantaen, kun ohikulkijoiden katseet pitenivät. Ihmettelin hetken ja tajusin sitten vilkaista alaspäin. Nännit eivät sentään vielä näkyneet, mutta mekko oli valunut viittä vaille olkalaukun avustuksella.

Tämä morsian ei huomannut valumista ajoissa

Tätä ennen olin ollut hyvin skeptinen vahinkovilautuksen mahdollisuudesta. Kai jokainen huomaa, jos normaalisti peitossa pidetty ruumiinosa pulpahtaa esiin? Katinkontit huomasin. Pikkuhiljaa valuva vaate ei kiinnitä huomiota ja huonosti istuva vaate onnistuu yllättämään kuin taskuvaras konsanaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että nämä tilanteet eivät ole noloja. Ne ovat tavallista elämää ja etenkin Suomessa paljasta ihoa ei heti seksualisoida samalla tavalla kuin joissain maailman kolkissa. Tilanteet ovat kuitenkin ei toivottuja ja voivat aiheuttaa ujommille häpeän tunnetta aivan suotta.

Miten ongelmilta vältytään? Istuvuus on ensiarvoisen tärkeää. Erityisesti hääpäivänä morsian on jatkuvasti linssin edessä, eikä varmasti halua huolehtia ennen jokaista otosta vaatteen paikallaan olosta. Jos budjetti suinkin antaa periksi, kannattaa vaate käyttää muutamaa viikkoa ennen häitä ompelijalla. Kun mitat on otettu ja vaate tehty juuri morsiamelle sopivaksi, ei parane laihtua tai lihoa! Oma pukuni istuu muuten kuin valettu, mutta rintani eivät ole riittävän muodokkaat. Riippuen jaksamisestani joko kavennan yläreunaa itse tai kiikutan ompelijalle lähempänä häitä.

Pukuni yläreuna näyttää tältä

Vaatetta kannattaa myös katsoa tarkkaan kirkkaassa valossa ja varmistaa, että mitään ei kuulla läpi. Tummatkin ohuet kankaat paljastavat auringonvalossa ihan kaiken, eikä tätä huomaa itse, mutta valokuvat muistuttavat jälkikäteen.Lyhyet helmat suorastaan kerjäävät ongelmia ja liehuvat helmat voivat pidempänäkin yllättää. Pari kertaa olen huomannut kaupungilla, kuinka olkalaukku hivuttaa liehuvaa helmaa kohti lantiota

Valo on armoton

Kutsukortit tehty

Blogi on näköjään unohtunut vieraita kestitessä ja Suomea reissatessa, mutta häät ovat sentään olleet ajoittain mielessä. Innostuin leikkelemään askarteluveitsellä parina iltana ja nyt kutsukortit odottavat enää tekstejä sisälle. Värit arpoutuivat kaapissa valmiiksi olleiden papereiden ja miehen mielipiteen mukaan. Sekä korttipohja että koristepaperit ovat helmiäiskiiltoisia, mitä ei kuvasta erota. Lopputuloksesta tuli mielestäni hyvin talvihäihin sopiva: hillitty väritys pientä rakkauden pilkahdusta lukuunottamatta. Erityisesti mieltäni lämmittää jatkuvuus sormukseni koristelusta korttiin.

Kutsukortteja tarvitsemme todennäköisesti vain kuusi kappaletta, mutta tein pari ylimääräistä varuiksi. Ylijääneet kortit voi sitten käyttää joskus tulevaisuudessa muuhun tarkoitukseen esim. ystävänpäivä tervehdyksenä.

Leikkelin myös paikkakorttiin tulevia koristeita, mutta niitä tarvitaan vielä joitakin lisää, ja pohjakartonki täytyy käydä ostamassa. Toivottavasti löydän isompia helmiäiskiiltoisia arkkeja, kun korttipohjien leikkelyssä ei ole oikein mitään järkeä jo hinnankin puolesta.

Korttien suunnittelua

Aikaisemmin kuvittelin tekeväni kutsukortit quilling-tekniikalla, mutta eilen illalla sain yllättävän inspiraation juuri ennen nukahtamista. Olen tehnyt aikaisemminkin paperileikkauskuvioita ja hyödyntänyt niitä mm. korteissa. Keksin, että voin tehdä mallin, jossa hyödynnän kihla+vihkisormukseni filigraanikuviota. Koska en itse aikanaan löytänyt mitään ohjetta paperileikkauskuvioiden suunnitteluun, kirjoitan tähän jonkinmoiset ohjeet.

Sormukseni

Jos haluaa peilisymmetrisiä kuvioita, kannattaa niitä varten leikata kaava kahtiataitetusta paperista. Taittamalla paperin kahdesti, saa kahta akselia pitkin peilisymmetrisen kappaleen (ks. lehti).

Sydän

Lehti

Mallin suunnittelu kannattaa aloittaa piirtämällä kortin ääriviivat paperille lyijykynällä ja siirtämällä kaikkia viivoja haluttu määrä kohti keskustaa, jotta leikattu paperi ei ole täsmälleen korttipohjan kokoinen. Pohjien leikkaaminen joka suunnasta millilleen samankokoiseksi voi olla hermoja raastavaa, joten parempi jättää tarkoituksella reunusta näkyviin kehykseksi. Kuvion ulkoreuna kannattaa tummentaa tussilla ennen kuin siirtää viivoja vielä puoli senttimetriä kohti keskustaa. 

Ulompi suorakaide on kortin kokoinen, sisempi hieman pienempi

Mallin ulkoreunat on tussattu

Kun ulkoreunat on hahmoteltu paperlle, voi keskustaa alkaa täyttämään halutuilla kuvioilla. Mikään osa kuviosta ei kuitenkaan voi jäädä yksinään leijumaan muiden sekaan, vaan kaikkien viivojen tulee yhtyä toisiinsa ja olla riittävän paksuja, jotta paperisuikaleen leikkaaminen ei aiheuta harmaita hiuksia. Itse käytän kolmioviivoitinta samansuuntaisten viivojen tekemiseen. Tiukoissa kurveissa on helpompaa tehdä ensin katkoviiva viivottimen avulla ja yhdistää pisteet lopuksi vapaalla kädellä.

Sydämen asettelu kiinni reunaan.

Sitten vain jatkaa hahmottelua ja tussaa varmat kaaret. Lyijykynäjälkiä voi kumitella halutessaan pois sitä mukaa, kun viivat on vahvistanut tusseilla. Tämän jälkeenkin voi tehdä pieniä muutoksia malliin. Itse aloitin isolla reiällä lehtikuviossa, mutta pidin enemmän pienemmästä. Korjasin tämän ja merkitsin rukseilla viivan, jota en myöhemmin jäljentänyt siistittyyn malliin.

Kun kaikki viivat on tussattu, kiinnitetään uusi paperi hahmotelman päälle. Tälle paperille piirretään läpikuultavien viivojen avulla siistitty malli. Piirtämistä helpottaa, jos käytettävissä on valopöytä tai jaksaa pitää käsiä koholla ja paperit ikkunaa vasten. Kun siisti malli on saatu valmiiksi, sen voi irrottaa luonnospaperista. Teipin vaurioittamat paperinreunat voi leikellä pois, jos paperi on riittävästi kuviota isompi.

Hetken mallia tuijoteltuani huomasin, että olin tehnyt vahingossa hyvän mallin myös paikkakortteja vartin. Jäljensin uudelle paperille kuvion alaosan ja tein yläreunan. Kunhan tästä loma loppuu, skannaan mallit tiedostoiksi. Niitä voi sitten tulostella yhden jokaista korttia varten. Näin kuviota ei tarvitse ensin jäljentää korttiin laitettavalle paperille, vaan paperit voi teipata yhteen ja leikellä viivoja pitkin askarteluveitsellä.

Häämatkalle?

Olen matkustanut ala-asteen jälkeen jatkuvalla syötöllä. Siinä vaiheessa isäni perhe muutti ulkomaille ja tavatakseni isäni, piti reissata monta tuntia yläilmoissa. Myöhemmin aloitin kaukosuhteen nykyisen avopuolisoni kanssa ja matkustaminen jatkui. Nykyisin kuljen kolmen paikkakunnan väliä, kun molempien suvut ovat eripuolilla Suomea, ja me itse asumme keskellä. Emme siis ole matkustelleet lomillamme sukulointeja enempää. Kotona on ollut mukava levätä rauhassa.

Ajattelimme kuitenkin, että häämatka voisi olla kiva. Yhteisestä ulkomaanreissusta on jo viitisen vuotta. Pidämme molemmat historiallisista nähtävyyksistä. Viimeksi kolusimme kaikki lähistön rauniot ja patikoimme vuorenrinteillä. Ensimmäisenä molemmille tuli mieleen Egypti ja Etelä-Amerikka, joiden kulttuuri olisi eksoottinen ja historiallisia kohteita riittäisi.

Machu Picchu, Peru

Salah el-Din, Egypti

Ongelma on vain siinä, että olemme mukavuudenhaluisia, ja pidämme teollistuneesta pumpulistamme. Vaadimme riittävän hygieniatason, mukavan sängyn ja hyvän perusturvallisuuden. Nämä vaatimukset rajaavat suurimman osan maapallosta pois. Kaukokohteista Australia olisi erittäin mielenkiintoinen. Lennot alkavat kuitenkin 1100 euron tietämiltä henkeä kohti. Siihen päälle tulee tietysti yöpymis-, ruokailu- ja muut matkustuskustannukset. Totesin miehelle, että mieluummin lennän lähelle halvalla ja yövyn kalliimmalla. Euroopassakin riittää paljon mielenkiintoisia kohteita: Itävalta, Sveitsi, Skotlanti... Saa nähdä, minne päädymme.

Edinburgh, Skotlanti

Wien, Itävalta

Vieraana häissä

Viikonloppuna tuli käytyä vieraana häissä, jotka oli järjestetty huolellisesti melkein kaikilta osin. Yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota ja hääseurue oli askarrellut ihania yksityiskohtia. Riisit olivat pussin sijaan tötteröissä, josta ne oli helppo viskaista hääparin päälle. Paikkakortit tuplasivat vieraslahjana ja erikoisruokavaliot oli huomioitu erinomaisesti. En tarvinnut juhlalaukussa majailleita välipalapatukoita, mikä oli iso plussa. Lisäksi silmänruokaa riitti ja nautin juhlasta.

Koska omat häät ovat suunnitteilla, mieleni takertui tavallista herkemmin yksityiskohtiin, jotka olisi itse toteuttanut toisin. Aikaisemminkin vastaani on tullut juhlapaikka, joka on jaettu useampaan pienempään tilaan. Nämä vanhat rakennukset ovat toki mielettömän kauniita, mutta häihin ne soveltuvat huonosti. Erillisiin huoneisiin ahdetut ihmiset juhlivat oikeasti pussissa. Mitään ei kuulu ja mitään ei näe. Koska ei kuule, ei osaa siirtyä kuuntelemaankaan. Vaikka kuulisikin, usein puhujat päättävät kilistellä lasiaan kesken aterian. Toisissa huoneissa olijat joutuvat tällöin nousemaan ja siirtymään kesken lautasellisen. Hääpari ei voi oikein pidätellä innokkaita läheisiään, joten ymmärrän, että tämä ei ole heidän hallussaan. Läheiset sen sijaan voisivat oikeasti harkita kilistelyn ajankohdan paremmin ja käyttää mikrofonia, jos sellainen on saatavilla. Kovaääninenkin puhuja saattaa herkistyä ja kyyneliä niellessä ääni vajoaa jonnekin kurkun tietämille. Juuri se koskettavin hetki jää kuulijoilta kuulematta.

Äänentoistojärjestelmä

Pöytäkartta oli toteutettu perinteisesti pöydittäin, mikä on vieraille hankala tapa. Pienissä juhlissa oman nimen löytää melko nopeasti, mutta isommissa kartan eteen kertyy ruuhka, kun ihmiset lukevat pahimmassa tapauksessa kaikki yli sata nimeä ennen kuin löytävät omansa. Vieraille helpointa olisi erillinen aakkosjärjestyksessä oleva lista, josta oma nimi löytyy nopealla tottuneella vilkaisulla. Visuaalisesti tämä rajoittaa vaihtoehtoja, mutta on huomattavasti vierasystävällisempi.

Aakkosellinen istumajärjestys

Kokonaisuutena häät olivat aivan ihanat. Ihanimmastakin juhlasta voi kuitenkin löytää pikkuisen petrattavaa, koska kaikkea ei vain voi ottaa huomioon. Todennäköisesti omissakin häissä tulee olemaan pikku naarmuja, mutta tunnelma on se pääasia.

Kaava kartoitus

Nypläykseen täysin hurahtaneena aloitin sopivan juhlalaukun ohjeen etsimisen. Valmiina en löytänyt ohjetta edes Antique Pattern Librarystä, jossa oli yllättävän vähän nypläysohjeita. Muutenkin vaikuttaa siltä, että jos en sattuman kautta eksy oikeaan paikkaan, joudun soveltamaan jotain leveää pitsiohjetta. Onneksi monessa pitsissä on saman kuvion kerrannaisia, joita on helppo lisätä väliin. Leveän pitsin nypläyksessä tulee tosin vastaan nypylöiden rajallinen määrä. Saatan siis joutua nypläämään pitsin useammassa osassa ja ompelemaan pitsit reunoistaan yhteen leveämmäksi.

Monta vähemmän nyplänneellekin sopivaa pitsiohjetta löysin A. M. Simen kirjasta.  Kirja on menettänyt tekijänoikeussuojansa jo aikaa sitten, joten ohjeet ovat vapaasti käytettävissä ja jaettavissa. Erilaiset mallit sopivat hyvin vierekkäin, jos niissä on sama toistuva kuvio. Kahdessa alla olevassa toistuu spindeli, josta pidän kovasti.

s.70

s.121