Pitsin nypläystä

Sain Helsingin reissultani matkaani isoäidin kellarissa vuosikauden majailleen nypläystyynyn ja muita nypläysvälineitä. Eilen ja tänään olen pitkän aikomisen jälkeen opetellut nypläyksen perusteita ja keksinyt siinä sivussa omaan työtapaani sopivia kikkoja. Erinomaiset suomenkieliset ohjeet nypläyksen aloittajalle löytyvät Raumalacen-sivuilta. Aloitin harjoittelun yksinkertaisella kuuden parin utilla, joka on välipitsi. Rytmi löytyi melko nopeasti ja olen nyplännyt jo metrin verran. Käyttötarkoitusta en vielä tiedä, mutta varmasti kapea peruspitsi tulee johonkin laitettua.

Kuuden parin utti

Kohta voisin kokeilla jo vähän vaativampiakin malleja ja puoli- ja liinalyöntejä. Mielessäni pyörii jo ajatuksia, mitä voisin nyplätä hääpäiväksi. Esimerkiksi juhlalaukku voisi olla ihana käsinnyplättynä. Yksinkertaisimmillaan satiini- tai silkkilaukkuun voisi lisätä pitsireunan koristeeksi. Itse pidän enemmän kokonaan pitsillä peitetyistä laukuista. En löytänyt esimerkkiä nyplätystä pitsistä tässä tarkoituksessa, mutta tehdaspitsillä päällystetystä laukusta näkee idean.

Häätaulu

Isoäitini tekee paljon ristipistotöitä muutaman muun sukulaiseni lisäksi. Minulla on jokaisesta isommasta elämäni juhlasta ristipisto-onnittelutaulu, ja arvasin isoäitini suunnittelevan myös häätaulun tekemistä. Arvoin itsekseni, kehtaisinko esittää toiveen saada valita mallin. Äitini kertoi, että hän oli itsekin valinnut oman häätaulunsa, joten otin asian esille viikonloppuna isoäidillä kyläillessäni. Katselimme Ateljé Margarethan malleja mieheni kanssa. Päätöksentekoa vaikeutti yllättäen hyvin erilainen maku ristipistomallien suhteen. Yleensä makumme käyvät melko kivasti yksiin, mutta tässä tapauksessa jouduimme tekemään kompromissin, johon kumpikaan ei ollut täysin tyytyväinen.

Kompromissina tämä ilman ruusuköynnöstä

Itse pidin erityisesti seepiakuvista ja käsiasetelmista.

Mies taas toivoi väriä ja kasvonpiirteiden epäselvyyttä. Häntä häiristi kuulemma, jos morsiamen piirteet olivat selvät, enkä se ollut minä. <3

Miehen suosikki

Kotona katsoin vielä internetistä haulla häätaulujen malleja. Löysin Etsy-kaupasta mangatyylisiä häätauluja, jotka olivat nuorekkaamman oloisia kuin suurin osa Ateljé Margarethan malleista. Valikoin pari suosikkiani, jotka esittelin miehelleni toivoen pitävämme samasta. Kuin ihmeen kautta, mies suosikki oli minunkin. Taulua täytyy kyllä muokata sen verran, että yläkulman kirkko jätetään tekemättä. Tilalle suunnittelen tekstin nimistämme ja päivämäärästä. Joskus täytyy tyytyä kompromissiin, mutta onneksi tällä kertaa löysimme yhteisen sävelen.

Kirkko ja outo käännösteksti veks ja nimet tilalle

Toinen meitä molempia miellyttänyt häätaulu, joka jäi kakkoseksi.

Kesäkuuma

Blogi elää hiljaiseloa vielä tämän viikon loppuun, kun järjestelen Helsingissä Finnconia. Kesämorsiamilla on varmasti paksuissa mekoissaan vähintään yhtä kuuma kuin missä tahansa kesätapahtumassa kävijällä. Itse olen ratkaissut helleongelman viuhkalla. Pieneen tilaan mahtuva pitsiviuhka tekee omistajastaan suositun vierustoverin.

Battenberg-pistinen viuhka

Toinen helteisen päivän asuste on pitsinen päivänvarjo, joka näyttäisi varmasti mahtavalta myös hääkuvissa proppina.

Battenberg-pitsinen päivänvarjo

Hunnun anatomia

Eilistä teemaa jatkaakseni hain tietoa erilaisista reunavaihtoehdoista hunnuille. Niitähän löytyi enemmän kuin olisin osannut arvata. Materiaalina on usein käytetty morsiustylliä, joka on pehmeämpää ja tiheämpää kuin tavallinen. Tylli ei lähde purkautumaan leikatusta reunasta, joten sitä ei periaatteessa tarvitse huolitella mitenkään. Huolittelematon reuna näyttää läheltä tarkasteltuna tietysti huolittelemattomalta, mutta aika harva huntua tuijottaa kymmenen sentin etäisyydeltä. Variaatiomahdollisuutena hunnun reunan voi leikata vaikka piparikuviolle.

Huolittelematon reuna

Kevyempi vaihtoehto reunukselle on myös kapea kirjailureunus esim. tiheällä sik-sak-ompeleella.

Kapea sik-sak

Reunaan saa aaltoilua, kun kapean sik-sakin sisälle ompelee ohuen muovinauhan.

Aaltoileva reuna

Yksinkertainen huolittelu, joka esitettiin myös Amoriinin ohjeessa, on satiininauhalla viimeistely. Nauhoja on eri paksuisia, joten lopputulos riippuu valitusta paksuudesta.

Satiinireuna

Reunan voi huolitella paitsi satiininauhalla myös satiininyörillä.

Satiininyöri

Näyttävämpi ja painavampi reuna syntyy pitsillä, joita on monia erilaisia ja paksuisia.Pitsireunusta kiinnittäessä kannatta miettiä saumakohdan sijoittaminen tarkkaan. Päälaella katkeava kuvio kiinnittää varmasti huomion.

Kapeahko pitsireunus

Näiden perusreunojen lisäksi reunan voi huolitella kristalleilla, paljeteilla tai helmillä miljoonin eri tavoin. Värejä löytyy maailmasta, eikä reunan tai edes hunnun tarvitse olla aina valkoinen.

Harva helmireuna

Reunuksen lisäksi hunnut eroavat pituudeltaan. Osassa on kasvojen eteen nostettava blusher tai jopa pelkästään blusher. Reunahuolittelua ja pituuttaa päättäessä kannattaa huomioida, että raskaammat huolittelut, kuten satiini ja pitsi, luovat vaakaviivan morsiamen asuun.

Näiden yksityiskohtien lisäksi pitäisi vielä valita, haluaako keskeltä vai koko leveydeltä rypytetyn hunnun ja kuinka monta kerrosta huntuun tulee. Huh heijaa! Lapsena riitti, kun heitti jonkun tilkun pään päälle.

Keskeltä aavistuksen rypytetty kaksikerroksinen huntu

Koko leveydeltä rypytetty kaksikerroksinen huntu

Itse ommellen

Löysin hienon kotimaisen perusohjeen lähes kaikkeen hääpukeutumiseen liittyvään ompeluun Amoriinin-sivuilta. Täysin aloittelija ei välttämättä pääse ohjeilla haluttuun lopputulokseen vähäisten kuvien takia, mutta ompelun perusteet tuntevalle ohje on hyvin kattava. Vinkit tulevat itselle tarpeeseen huntua ja mahdollisesti myös viittaa tehdessä. Minulla on ruskea kelsiturkki, jota olin ajatellut käyttää häissäni, mutta olisi valkoinen viitta melkoisen ihana. Viittaa pääsee harvemmin käyttämään: viimeksi minulla oli viitta vanhojentansseissa.

Amoriinin viittaohjeesta

Tutkimusmatka jatkuu jossain vaiheessa. Yritän etsiä eri reunanviimeistely tapoja morsiustyllille, koska satiininauha tuntuu raskaalta vaihtoehdolta. Todennäköisesti myös innostun kirjailemaan helmiä tai kristalleja huntuun.

Kihlajaiskuvat

Palaveerasin eilen Jyväsjärvellä lilluessani valokuvaajan kanssa. Voisipa kaikki palaverit höpöttää hellepäivänä leukaa myöten vedessä. Pohdimme hieman mahdollisia kuvauspaikkoja ja lupasin katsella valokuvia, joissa olisi haluamani tunnelma. Haluamme mieluummin ulko- kuin studiokuvia. Ylipäätään perinteiset poseerauskuvat eivät tunnu omalta. Yksi täytynee ottaa vanhoillisempia sukulaisia ajatellen, mutta muuten haluan leikkisiä tilannekuvia ja hempeitä hetkiä.

Osa kuvista otetaan harjun portailla, joissa voi hyödyntää eri kuvakulmia ja paikka on muutenkin näyttävä tausta. Voi olla, että tänä kesänä harjulle ei ole istutettu kukkia kunnan kiristettyä puutarhabudjettiaan. Olisi ihana käydä talvella ottamassa samassa paikassa hääkuvat. Toinen kuvauspaikka olisi Jyväsjärven rannalla. Mattilanniemessä on ihana puistoalue ja Jyväsjärvi on taustana muutenkin kaunis siltoineen. Kuvaaja myös ehdotti vedessä otettuja kuvia. Harmillisesti Jyväsjärvi on hyvin samea, joten mikään veden alle jäävä ei näy kuvassa. Tämä täytyy huomioida vaatteita valitessa. Pitkät helmat kuulemma laskeutuvat kauniisti pinnalle ja Mattilanniemessä on onneksi pukukopit, joissa käydä vaihtamassa vaatteita kesken kuvauksen.

Harjun portaat

Mattilanniemen puisto

Tässä joitakin referenssikuvia:

Kuva

Vinkkejä kihlakuviin

Puolisoni harrastus mukaan kuvaan?

Koko ikäni tanssineena, haluan myös vauhdikkaan kuvan

Kynttilät

Erityisesti talvihäissä kynttilät ja ulkotulet ovat mielestäni ehdottomia tunnelman luojia. Ikuisena huolehtijana olen murehtinut useita internetissä pyöriviä kynttilöiden koristeluohjeita, jotka ovat kaikkea muuta kuin paloturvallisia. Toivottavasti kaikki hääparit ja häiden suunnitteluun osallistuvat ottavat myös tämän tylsän asian huomioon koristelussa. Kynttilöitä olisi kiva koristella ihanilla nauhoilla, helmillä, heinillä... Vaikka kynttilä ei sytyttäisi paloa, savuavat koristeet pahasti syttyessään.

Paljetteja, muovihelmiä...

Kuivat luonnonmateriaalit

Toinen yleinen riskitekijä vinkeissä on huono astiavalinta. Erityisesti tekee pahaa katsoa tätä vinkkiä, joka hyppii silmille joka paikasta. Viinilasiin, jota ei ole suunniteltu kuumalle ja kapenee ylöspäin, laitetaan tuikku ja lasin päälle jostain varmasti enemmän tai vähemmän palavasta materiaalista tehty varjostin. Nämä ovat suloisia, mutta aitoa tuikkua en missään tapauksessa laittaisi. Sen sijaan ideaa voisi soveltaa led-tuikuille.

Halkeaako lasi vai syttyykö varjostin?

Turvallisemmista vaihtoehdoista pidän kaiverretuista ja pintamuotoilluista kynttilöistä. Ehdoton lempikynttiläni on Puttipajan iso kruunukynttilä, joka on yksinkertaisen näyttävä. Puttipajan sivuilla oli myös hyvät poltto-ohjeet kynttilöille. En ennen niiden lukemista ollut tajunnut, että pienet naarmut saa hangattua varovasti kankaalla pois.

Laahus versus huntu

Kirjoitin aikaisemmin kampauksista ja olin silloin vielä aika epäileväinen hunnun suhteen. Eilen selailin Pinterestiä ja löysin pysäyttävän hienon kuvan merenneitomallisesta hääpuvusta pitkän huntumaisen laahuksen kanssa. Puku on hillittömän hieno ja henkii menneen ajan glamouria. Voisin hyvin kuvitella vastaavan pitkän yksinkertaisen laahuksen tai hunnun itselleni. Laahus olisi helppo lisätä ostettuun pukuuni ja oikeastaan voisin ehkä jopa harkita vastaavaa olkapäiden yli vedettyä tyyliä kuin kuvissa.

David's Bridal

Sama puku takaa

Jos päädyn laahuksen lisäämisen sijaan huntuun, haluan kiinnityksen kampauksen alle niskaan. En oikein pidä pään peittävistä hunnuista enkä myöskään kovin raskaista pitsiunelmista, vaikka ne kauniita ovatkin. On vielä riski, että boleron tai muun lämmikkeen valittuani totean hunnun/laahuksen sopimattomaksi kokonaisuuteen. Onneksi tässä on vielä reilu puoli vuotta juupas-eipäs-aikaa.

Stylish Eve

Vieraslahjat

Olen elämäni aikana käynyt useissa häissä ja suomalaiseen perinteeseen on yleensä kuulunut vain hääkarkki. Pienistä kotiinviemisistä tulee ensimmäisenä mieleeni ainakin 90-luvulla lastenkesteillä jaetut yllätyspussit kaikille vieraille. Niissä oli jotain pientä kivaa: karkkeja, tarroja tms. Nyt tutustuttuani hieman enemmän häämaailmaan, on ainakin USA:ssa ilmeisesti tapana antaa vieraille wedding favor. Tapa taitaa olla rantautumassa Suomeenkin.

En näe tätä prioriteettina häitä järjestäessäni. Lapsille olen jo varannut pienen kotiinviemisen: puuhakirja ja kyniä. Saattaisin harkita pienten siemenpussien jakamista aikuisille vieraille. Talvihäät olisivat siihen täydellinen ajankohta istutusta ajatellen, ainakin, jos antaisi ihan jotain idätettävää. Toisaalta lahjasiementen pitäisi olla helppoja istutettavia, että vieraille ei tulisi paineita niiden hoitamisesta. Minun puolellani on ainakin sukurasitteena äärimmäinen kiltteys.

Häiden ensiapupakkaus

Olen tässä kesäkuun puolella sairastamassa jo toistakertaa kunnon kuumeessa ja taju ihan kankaalla, joten ensimmäiset häihin liittyvät ajatukset pyörivät vähän inhorealistisessa suunnassa. Sillehän ei sitten voi mitään, jos joku joutuu sairaalakuntoon. Keskussairaalan päivystys on lähellä. Pienemmät ei toivotut vaivat voi onneksi ottaa huomioon.

Ajattelin, että pieneen lääkepakkaukseen täytyy laittaa:

• särkylääkkeitä (parasetamol+ibuprofeeni)
• närästyslääkettä
• ripulilääkettä
• laastareita

 Ihmiset hoidettu, entäs vaatteet ja asusteet:

• hakaneuloja
• neula ja ompelulankaa
• valkoinen liitu hääpuvun tahrojen häivytykseenvalokuvia varten
• tekstiilikylläste helman käsittelyyn ennen häitä
• pikaliima

Tulen kokeilemaan tekstiilikyllästettä ensin helmanlyhennyksen poistopalalle. Tällä hetkellä minulla on kaikki verhoillut huonekalut kyllästetty, ja olen ollut aineeseen tyytyväinen. Vahingossa kaatuneet nesteet jäävät helmeilemään pinnalle eivätkä imeydy hankalasti pestäviin huonekaluihin.